Satu aikuisille: Viisi pientä possua

Olipa kerran viisi pientä possua: Toive, Tavoite, Unelma, Fantasia ja Tekijä. Possut elivät onnellisina ja iloisina kauniissa ja hyväaromisessa lätissään jossakin päin Itä-Suomea. Heillä oli lähinnä syömiseen liittyvien askareidensa ohella aikaa kuunnella heidän vieraakseen saapuvien västäräkkien tarinoita. Possuja kiinnostivat erityisesti västäräkkien kertomukset järvestä, jonka ne kertoivat olevan ihan vain muutaman siiveniskun päässä. Possut toivoivat pääsevänsä järven viileään syleilyyn, sillä kesän helteet saivat possut hikoilemaan sikamaisesti.

Toive toivoi pääsevänsä järvelle. Se pohti, miltä tuntuisi, kun viileä järvivesi hivelisi sen auringossa lämmennyttä nahkaa. Se ei sen kummemmin päätään asialla vaivannut, sillä olihan reitin suunnittelu vaivalloista ja matka järvelle jo ajatuksenakin pelottava. Lisäksi matkalla voisi tulla entistä enemmän hiki, joutuisihan siinä nelistämään melkoisen matkan. Se olisi ilomielin lähtenyt, jos joku olisi sen sinne vienyt.

Tavoite pohti, kuinka se pääsisi matkaan. Se uteli västäräkeiltä reittiä ja sen pituutta. Matkaa oli vaikea käsittää, sillä se piti hahmotella sikolätin pituuden avulla. Jaksaisiko se kävellä sata lätillistä? Tavoite päätti, että on käynyt järvessä ennen kuin västäräkit lähtisivät muuttomatkalleen loppukesällä. Se pohti, kuinka saisi kaivettua itselleen reitin aidan ali. Toinen vaihtoehto olisi karata portinraosta juuri silloin, kun isäntä avaisi portin. Tavoite ei ollut kätevä sorkistaan ja niinpä se tyytyi vain miettimään ja suunnittelemaan.

Unelma makasi lätissä omalla paikallaan tyytyväisenä. Se oli kuullut emännän puhuvan isännälle, että pitää uskoa unelmiin, niin ne toteutuvat. Se uskoi omaan unelmaansa ja odotti sen toteutumista. Se ihmetteli Tavoitteen suunnitelmia. Miksi vaivautua, kun unelmat toteutuvat helposti, unelmoimalla? Unelman ja Toiveen ajatukset olivat hyvin lähellä toisiaan, mutta Toive suhtautui asiaan huomattavasti kevyemmin. Toiveelle tuntui loppujen lopuksi olevan ihan yhdentekevää, toteutuuko toive vai ei. Unelma sen sijaan ei saanut rauhaa unelmaltaan.

Fantasialle ei järvi riittänyt. Samalla kun se makusteli emännän juhannuksen kunniaksi tarjoilemaa appelsiinisihijuomaansa, se kuvitteli olevansa meren rannalla. Se oli kuullut västäräkkien visertävän paljon järveä laajemmasta vedestä, joka pitäisi ylittää talvehtimispaikalle päästäkseen. ”Vesi on niin suuri, että vastaranta näkyisi vasta tuntikausien lentämisen jälkeen.” Fantasia halusi nähdä tuon rannattoman ihmeen. Se tiesi sen olevan mahdotonta, sillä merenrantaan päästäkseen se tarvitsisi siivet. Ottaisikohan Keijo-kurki pienen possun reppuselkään? ”Ei onnistu”, sanoi Keijo-kurki. Possu on sillekin liian painava. Sen on tyytyminen kotilättinsä oloihin.

Viides possu, Tekijä, oli koko ajan puuhastelemassa jotakin. Muut possut ihmettelivät sen tarmokkuutta ja alituista hääräämistä. Se ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Toiset arvelivat sen saaneen auringonpistoksen. Kun Tekijä kuuli pikkulintujen tarinat järvestä, se innostui. Se löysi merkityksen jatkuvalle puuhakkuudelleen: Lähtekäämme yhdessä järvelle!

Tekijä ymmärsi, että yhdessä possut onnistuisivat. Se pyysi Fantasiaa pohtimaan, jotta olisiko järvi sittenkin riittävän laaja, jotta se kelpaisi koettavaksi? Unelmalle se perusteli, että unelmat eivät toteudu itsestään, vaan tarvitaan myös tekoja. Tavoitteen kanssa se pohti, mitkä sen suunnitelmista olivat toteuttamiskelpoisia. Toivetta se kannusti, jotta eikö olisi mukavaa, jos toive toteutuisi? Yhdessä tekemällä järvelle meno ei olisi työlästä eikä pelottavaa.

Yhdessä possut päättivät, että järvelle mennään ennen västäräkkien lähtöä. Ne suunnittelivat retkensä niin hyvin kuin pienet possut osasivat. Västäräkit seurasivat pyrstöt innostuksesta keikkuen possujen touhuja ja lupasivat auttaa suunnistamisessa. Keijo-Kurki kavereineen lupasi pitää Peetu-pöllön ja Kaija-Kotkan loitolla, jotta retki olisi turvallinen.

Kun possut olivat palanneet järvimatkaltaan, ne totesivat oppineensa paljon. Ne olivat uineet ja polskutelleet onnellisina järven viileässä syleilyssä. Myös kotiinpaluu tuntui hyvältä. Hyvän suunnitelmansa ansiosta matka oli kaikin puolin onnistunut eikä isäntäväkikään ollut tietoinen taitavan pakoreitin olemassaolosta. Ne ehtivät juuri parahiksi ruoka-aikaan kotilättiinsä. Kylläpä ateria maittoi!

Possut kehuivat toisiaan, kuinka matka ei olisi toteutunut ilman unelmointia, tavoitteiden asettamista ja niiden toteuttamista. Toivoa he kiittivät siitä, että matkan ottaessa voimille se jaksoi kertoa järven ihanasta sylistä ja näin valoi toivoa matkan onnistumiseen. Fantasialle kaikki tunnustivat yhteen ääneen, että välillä jokainen possu vaipuu omiin fantasioihinsa, joiden ei ole tarkoituskaan toteutua. Ne olivat kuitenkin virkistäneet mieltä ja tuoneet uutta puhtia myös matkan aikana. Jokaista tarvittiin, yhdessä tuli hyvä.

Sen pituinen se. Mikä possu sinä olet?

Yksi vastaus artikkeliiin “Satu aikuisille: Viisi pientä possua

  1. Fantasia-Tavoitteena on ollut ihanaa kun on ollut paljon Tekijöitä ympärillä. Heille kun on hieman näyttänyt suuntaa, on päästy matkaan ja jopa maaliin saakka. Eli en ole ihan niin varma että tekijä on se, joka oikeasti triggerinä. Muna vai kana……

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s