Temperamenttiäly parantaa yhteistyötä ja tehokkuutta työpaikoilla

”Hänellä sitä temperamenttia riittää”, todetaan usein. Silloin temperamenttiseksi mielletään vain sellainen käytös, jossa henkilö reagoi nopeasti ja selvästi havaittavalla tavalla eteen tuleviin tilanteisiin. Helposti unohtuu, että yhtä lailla temperamentikasta on myös rauhallinen ja vetäytyvä käytös. Temperamenttiäly on sen ymmärtämistä, että jokaisella on temperamentti ja ne ovat hyvin erilaisia.

Voimakkaalla temperamentilla tarkoitetaan yleensä ulospäinsuuntautunutta tyyppiä, jonka äänekäs puhe ja heiluvat kädet kertovat aktiivisuudesta. Kuitenkin myös hänen hiljaisempi ja rauhallisempi, enemmän sisäänpäin kääntynyt ystävänsä on temperamentikas, mutta hyvin eri tavalla. Me olemme kukin yksilöitä ja jokaisella on temperamentti, halusimme tai emme. Muistatko vielä takavuosien tennistähtien ruotsalaisen, tyypiltään jäänsinisen, kylmänrauhallisen Björn Borgin ja amerikkalaisen, tyypiltään tulipunaisen, kiukuttelevan John McEnroen kohtaamiset? Heillä molemmilla oli pelatessaan voimakas temperamentti, joskin hyvin erilainen.

Temperamentti paljastaa ihmisen toimintatyylin ja on suurelta osin viestintää. Työpaikoilla temperamenttiäly kohentaa työhyvinvointia ja tuo tehokkuutta, sillä ymmärrämme toisiamme paremmin. Miksi toiset ovat erittäin sosiaalisia ja pitävät ryhmätöistä, kun taas toiset taas ovat hiljaisia puurtajia (ja pitävät siitä)? Temperamentti ei ole tekosyy huonolle käyttäytymiselle ja esim. sille, ettei työkavereita tervehditä aamuisin. Ihminen hallitsee temperamenttiaan eikä päinvastoin.

Eräässä valmennuksessani huomattiin, että rauhallinen, asiakeskeinen introvertti istui kahden erittäin sosiaalisen ja puheliaan henkilön välissä. Hän oli ikään kuin kahden tulen välissä ja hänen kaipaamansa keskittymisrauha oli vähissä. Istumajärjestystä muutettiin siten, että rauhallisempaa tilaa kaipaava siirtyi sivummalle istumaan, jolloin hänen työviihtyvyytensä koheni. Kahden puheliaan välille lisättiin väliseinää, jolloin hekin saattoivat keskittyä työhönsä paremmin. Nyt kun ei enää nähnyt työkaveria pelkällä pään kääntämisellä ja sytyttänyt puhetulvaa. Kaikki olivat tyytyväisempiä ja työn tulokset kohenivat.

Esimiehen pitää olla temperamenttiälykäs. Hänen pitää ymmärtää ensin oma toimintatyylinsä ja sen jälkeen toisten. Hänen on ymmärrettävä tiimiläisten erilaiset tavat ilmaista itseään sekä se, kuinka he reagoivat uusiin tilanteisiin.

Viestintä on esimiestyön vaikeimpia asioita. Sisällöltään samanlaisen viestin voi kertoa muille monella eri tavalla. Ihmisen temperamentti määrittelee, kuinka hän esimies kertoo esimerkiksi ikävät asiat. Yksi täräyttää huonot uutiset voimakkaasti, toinen pehmentää ja saattaa jopa piilotella niitä iloisuuden alle, kolmas välttää niiden kertomista viimeiseen saakka ja neljäs ilmoittaa kylmästi pelkät faktat. Viestin vaikuttavuudessa on suuri ero etenkin, kun vastaanottajissakin on temperamenttieronsa.

Myyjän pitää tunnistaa oma temperamenttinsa ja olla hajulla myös asiakkaiden tyypeistä. Menimme Minna Oulasmaan kanssa tapaamaan Otavan edustajia ja esittelemään kirjaideaamme helmikuussa 2019. Arvioin käytävällä vastaan tulevien otavalaisten olevan melko rauhallista sakkia, joten sanoin itselleni: ”Nyt et Mika ylimyy!”

Keskustelu sujui rauhallisesti, mielestäni jopa liian verkkaisesti. Istuin kirjaimellisesti käsieni päällä, jotta en olisi viuhtonut ja säikyttänyt liialla innokkuudellani ideamme ostajia. Minnan mielestä kyseessä oli normaali introverttien keskustelu. Hän oli huomannut tuskastumiseni ja hymyili itsekseen keskustelun aikana.

Hyvin kävi, saimme kustannussopimuksen. Kirjamme ”Tunnista tyyppisi – löydä itsesi ja muiden parhaat puolet” julkaistiin vuoden 2019 lopussa. Temperamenttiälystä oli taas ollut hyötyä.


 

 

 

Satu aikuisille: Viisi pientä possua

piglet-2782618__480[1]Olipa kerran viisi pientä possua: Toive, Tavoite, Unelma, Fantasia ja Tekijä. Possut elivät onnellisina ja iloisina kauniissa ja hyväaromisessa lätissään jossakin päin Itä-Suomea. Heillä oli lähinnä syömiseen liittyvien askareidensa ohella aikaa kuunnella heidän vieraakseen saapuvien västäräkkien tarinoita. Possuja kiinnostivat erityisesti västäräkkien kertomukset järvestä, jonka ne kertoivat olevan ihan vain muutaman siiveniskun päässä. Possut toivoivat pääsevänsä järven viileään syleilyyn, sillä kesän helteet saivat possut hikoilemaan sikamaisesti.

Toive toivoi pääsevänsä järvelle. Se pohti, miltä tuntuisi, kun viileä järvivesi hivelisi sen auringossa lämmennyttä nahkaa. Se ei sen kummemmin päätään asialla vaivannut, sillä olihan reitin suunnittelu vaivalloista ja matka järvelle jo ajatuksenakin pelottava. Lisäksi matkalla voisi tulla entistä enemmän hiki, joutuisihan siinä nelistämään melkoisen matkan. Se olisi ilomielin lähtenyt, jos joku olisi sen sinne vienyt.

Tavoite pohti, kuinka se pääsisi matkaan. Se uteli västäräkeiltä reittiä ja sen pituutta. Matkaa oli vaikea käsittää, sillä se piti hahmotella sikolätin pituuden avulla. Jaksaisiko se kävellä sata lätillistä? Tavoite päätti, että on käynyt järvessä ennen kuin västäräkit lähtisivät muuttomatkalleen loppukesällä. Se pohti, kuinka saisi kaivettua itselleen reitin aidan ali. Toinen vaihtoehto olisi karata portinraosta juuri silloin, kun isäntä avaisi portin. Tavoite ei ollut kätevä sorkistaan ja niinpä se tyytyi vain miettimään ja suunnittelemaan.

Unelma makasi lätissä omalla paikallaan tyytyväisenä. Se oli kuullut emännän puhuvan isännälle, että pitää uskoa unelmiin, niin ne toteutuvat. Se uskoi omaan unelmaansa ja odotti sen toteutumista. Se ihmetteli Tavoitteen suunnitelmia. Miksi vaivautua, kun unelmat toteutuvat helposti, unelmoimalla? Unelman ja Toiveen ajatukset olivat hyvin lähellä toisiaan, mutta Toive suhtautui asiaan huomattavasti kevyemmin. Toiveelle tuntui loppujen lopuksi olevan ihan yhdentekevää, toteutuuko toive vai ei. Unelma sen sijaan ei saanut rauhaa unelmaltaan.

Fantasialle ei järvi riittänyt. Samalla kun se makusteli emännän juhannuksen kunniaksi tarjoilemaa appelsiinisihijuomaansa, se kuvitteli olevansa meren rannalla. Se oli kuullut västäräkkien visertävän paljon järveä laajemmasta vedestä, joka pitäisi ylittää talvehtimispaikalle päästäkseen. ”Vesi on niin suuri, että vastaranta näkyisi vasta tuntikausien lentämisen jälkeen.” Fantasia halusi nähdä tuon rannattoman ihmeen. Se tiesi sen olevan mahdotonta, sillä merenrantaan päästäkseen se tarvitsisi siivet. Ottaisikohan Keijo-kurki pienen possun reppuselkään? ”Ei onnistu”, sanoi Keijo-kurki. Possu on sillekin liian painava. Sen on tyytyminen kotilättinsä oloihin.

Viides possu, Tekijä, oli koko ajan puuhastelemassa jotakin. Muut possut ihmettelivät sen tarmokkuutta ja alituista hääräämistä. Se ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Toiset arvelivat sen saaneen auringonpistoksen. Kun Tekijä kuuli pikkulintujen tarinat järvestä, se innostui. Se löysi merkityksen jatkuvalle puuhakkuudelleen: Lähtekäämme yhdessä järvelle!

Tekijä ymmärsi, että yhdessä possut onnistuisivat. Se pyysi Fantasiaa pohtimaan, jotta olisiko järvi sittenkin riittävän laaja, jotta se kelpaisi koettavaksi? Unelmalle se perusteli, että unelmat eivät toteudu itsestään, vaan tarvitaan myös tekoja. Tavoitteen kanssa se pohti, mitkä sen suunnitelmista olivat toteuttamiskelpoisia. Toivetta se kannusti, jotta eikö olisi mukavaa, jos toive toteutuisi? Yhdessä tekemällä järvelle meno ei olisi työlästä eikä pelottavaa.

Yhdessä possut päättivät, että järvelle mennään ennen västäräkkien lähtöä. Ne suunnittelivat retkensä niin hyvin kuin pienet possut osasivat. Västäräkit seurasivat pyrstöt innostuksesta keikkuen possujen touhuja ja lupasivat auttaa suunnistamisessa. Keijo-Kurki kavereineen lupasi pitää Peetu-pöllön ja Kaija-Kotkan loitolla, jotta retki olisi turvallinen.

Kun possut olivat palanneet järvimatkaltaan, ne totesivat oppineensa paljon. Ne olivat uineet ja polskutelleet onnellisina järven viileässä syleilyssä. Myös kotiinpaluu tuntui hyvältä. Hyvän suunnitelmansa ansiosta matka oli kaikin puolin onnistunut eikä isäntäväkikään ollut tietoinen taitavan pakoreitin olemassaolosta. Ne ehtivät juuri parahiksi ruoka-aikaan kotilättiinsä. Kylläpä ateria maittoi!

Possut kehuivat toisiaan, kuinka matka ei olisi toteutunut ilman unelmointia, tavoitteiden asettamista ja niiden toteuttamista. Toivoa he kiittivät siitä, että matkan ottaessa voimille se jaksoi kertoa järven ihanasta sylistä ja näin valoi toivoa matkan onnistumiseen. Fantasialle kaikki tunnustivat yhteen ääneen, että välillä jokainen possu vaipuu omiin fantasioihinsa, joiden ei ole tarkoituskaan toteutua. Ne olivat kuitenkin virkistäneet mieltä ja tuoneet uutta puhtia myös matkan aikana. Jokaista tarvittiin, yhdessä tuli hyvä.

Sen pituinen se. Mikä possu sinä olet?

Uranvaihtajan seitsemän pitkää askelta

Mitkä seitsemän askelta tarvitset, että työpaikkaa kannattaa vaihtaa tai ryhtyä yrittäjäksi? Pohdinta voi tulla eteen joko YT-neuvottelujen päätyttyä sinun kannaltasi epäsuotuisaan tulokseen tai sitten pikkuhiljaa hivuttamalla, jos nykyinen työ ei anna riittävästi sisältöä elämääsi. Sain itse pohtia asiaa keväällä 2013, kun olin vapaalla jalalla palkkatyöstä. Nämä askeleet otin, ja onnistuin!

Mitä haluat tehdä?

Tästä se lähtee. Oletko unelmoinut jostakin uudesta, mutta et ole voinut haavettasi toteuttaa? Kovasti ihmisen eloa helpottaa, jos aamuisin saa lähteä töihin into takapuolessa. Mieti, mitä oikeasti haluaisit omasta halustasi tehdä. Kirjoita ja piirrä ne paperille. Älä ajattele vanhempiesi toiveita tai nykyistä koulutustasi. Tässä vaiheessa älä edes mieti, antaako haaveammattisi sinulle elannon. Ole ennakkoluuloton ja anna ajatustesi laukata. Hörhöilyt suitsitaan seuraavissa kysymyksissä.

2. Mitä osaat tehdä?

Tämä on toinen ja valitettavasti hyvin rajoittava askel. Minustakin olisi hienoa olla rokkitähti, mutta en osaa laulaa enkä soittaa. Haaveita pitää olla, mutta osaaminen tekee niistä realistisempia. Mikä koulutus sinulla on? Oletko täydentänyt osaamistasi työsi kautta? Ovatko harrastuksesi antaneet avuja, joita voit käyttää myös tienaamisessa? Miten voisit itseäsi kouluttaa, jotta avut voisivat riittää?

3. Onko osaamisellesi kysyntää?

Vaihtoehtojen määrä supistuu edelleen. Luomuporkkanoiden viljely Juuassa tai teknodiscon pito Liperissä voisivat olla sinun mielestäsi huikeita juttuja, mutta asiakkaita on liian vähän. Ei kannata.

4. Onko ostajalla varaa maksaa osaamisestasi?

Ilmasta työtä saa tehdä niin paljon kuin huvittaa. Jos sinulla on kuitenkin tarkoitus elättää itsesi ja mahdollinen perheesi, sinun pitää muuttaa osaamisesi rahaksi. Nykyisin esimerkiksi blogeja saisi kirjoittaa ilmaiseksi vaikka kuinka paljon. Tällöin kannattaa harkita tukeeko ilmaiskirjoitusten julkaiseminen muuta liiketoimintaasi, jolloin voit pitää niitä ilmaisena mainoksena.

5. Mikä on kilpailutilanne?

Vievätkö halusi ja osaamisesi sinua aloille, joilla kilpailua riittää? Kuudes nakkikioski torin laidalle ei välttämättä ole hyvä lähtökohta, jos tarjoat ”ihan tavallisia” nakkeja. Osaatko tehdä nakeistasi erilaisia ja haluttuja siten, etteivät kilpailijasi pysty niitä kopioimaan? Miten erottaudut muista? Halvempi hinta ei pitkälle kanna, sillä kilpailijasi vastaavat samalla mitalla. Halpakauppa pärjää, jos myyntimäärä ovat isoja.

6. Osaatko myydä osaamisesi?

Kuinka myyt osaamisesi? Osaatko perustella asiakkaillesi, miksi juuri sinulta ostettuaan hän saa parhaat hyödyt? Ainutlaatuinenkaan tuote tai palvelu ei sinua elätä, jos asiakkaat eivät niistä tiedä tai niitä halua. Jos perustit tilitoimiston, kuinka pääset potentiaalisten asiakkaidesi tietoisuuteen ja saat heidät kantamaan raha-asiansa sinulle? Mikä tekee sinusta ainutlaatuisen? Kuten aiemmin todettua, hinnalla kilpailu harvoin onnistuu. Mikä on se juju, että asiakkaasi kiinnostuvat sinun yrityksestäsi ja pitävät palveluasi maksun arvoisena? Miten takaat laadun, jotta asiakkaasi pysyvät sinulle uskollisina?

7. Onko sinulla hyvää onnea?

Hyvän onnen merkityksestä harvemmin puhutaan. Jos hankkeesi onnistuu, pidät sitä taitavuutesi ansiona. Jos se epäonnistuu, syytät olosuhteita ja huonoa onnea. Tarvitset hyvää onnea joka käänteessä mm. ajoitukseen, kumppaneiden valintaan, asiakkaiden suosituksiin jne. Tarvitset sitkeyttä ja hyvää terveyttä. Toisaalta pelkällä onnella et taatusti pärjää. Kun hoidat kuusi ensimmäistä askelta huolella, voi onnikin potkaista.

Löysitkö nopeasti jokaiseen kysymykseen itsesi miellyttävät vastukset? Älä vielä innostu, vaan mieti huomenna uudelleen. Asia on moniulotteinen, joten kysymyksiä kannattaa pohtia monelta kantilta. Isot päätökset pitää tehdä vastuullisesti.

Tämä juttu julkaistiin osoitteessa Kauppalehti.fi sunnuntaina 4.9.2016

Mitä yhteistä on soseella (Social selling) ja osakesijoittamisella?

horseshoe-1516269_960_7201) Aloittamista ei kannata jahkailla: kukaan ei nyt harmittele, että aloitti viisi vuotta sitten. Harmitteletko sinä viiden vuoden päästä, että et aloittanut tänään?

2) Molempien taitaminen on investointi tulevaisuuteen

3) Kun on aloittanut, sitä ei tule katumaan

4) Säännöllinen tekeminen tasaa suhdanteiden heiluntaa

5) Koko ajan tulee virheitä, joten koko ajan oppii uutta

6) Koskaan ei ole valmis

7) Aika ajoin tulee nöyrtymisen hetki

8) Onnea tarvitaan etenkin ajoituksessa, vaikka sitä ei helposti myönnetä

9) Sivustaseuraajat saattavat olla kademieliä

10) Pikavoitot ovat harvassa, mutta pitkällä aikavälillä tulee tulosta

Satu aikuisille: Viisi pientä possua

Olipa kerran viisi pientä possua: Toive, Tavoite, Unelma, Fantasia ja Tekijä. Possut elivät onnellisina ja iloisina kauniissa ja hyväaromisessa lätissään jossakin päin Itä-Suomea. Heillä oli lähinnä syömiseen liittyvien askareidensa ohella aikaa kuunnella heidän vieraakseen saapuvien västäräkkien tarinoita. Possuja kiinnostivat erityisesti västäräkkien kertomukset järvestä, jonka ne kertoivat olevan ihan vain muutaman siiveniskun päässä. Possut toivoivat pääsevänsä järven viileään syleilyyn, sillä kesän helteet saivat possut hikoilemaan sikamaisesti.

Toive toivoi pääsevänsä järvelle. Se pohti, miltä tuntuisi, kun viileä järvivesi hivelisi sen auringossa lämmennyttä nahkaa. Se ei sen kummemmin päätään asialla vaivannut, sillä olihan reitin suunnittelu vaivalloista ja matka järvelle jo ajatuksenakin pelottava. Lisäksi matkalla voisi tulla entistä enemmän hiki, joutuisihan siinä nelistämään melkoisen matkan. Se olisi ilomielin lähtenyt, jos joku olisi sen sinne vienyt.

Tavoite pohti, kuinka se pääsisi matkaan. Se uteli västäräkeiltä reittiä ja sen pituutta. Matkaa oli vaikea käsittää, sillä se piti hahmotella sikolätin pituuden avulla. Jaksaisiko se kävellä sata lätillistä? Tavoite päätti, että on käynyt järvessä ennen kuin västäräkit lähtisivät muuttomatkalleen loppukesällä. Se pohti, kuinka saisi kaivettua itselleen reitin aidan ali. Toinen vaihtoehto olisi karata portinraosta juuri silloin, kun isäntä avaisi portin. Tavoite ei ollut kätevä sorkistaan ja niinpä se tyytyi vain miettimään ja suunnittelemaan.

Unelma makasi lätissä omalla paikallaan tyytyväisenä. Se oli kuullut emännän puhuvan isännälle, että pitää uskoa unelmiin, niin ne toteutuvat. Se uskoi omaan unelmaansa ja odotti sen toteutumista. Se ihmetteli Tavoitteen suunnitelmia. Miksi vaivautua, kun unelmat toteutuvat helposti, unelmoimalla? Unelman ja Toiveen ajatukset olivat hyvin lähellä toisiaan, mutta Toive suhtautui asiaan huomattavasti kevyemmin. Toiveelle tuntui loppujen lopuksi olevan ihan yhdentekevää, toteutuuko toive vai ei. Unelma sen sijaan ei saanut rauhaa unelmaltaan.

Fantasialle ei järvi riittänyt. Samalla kun se makusteli emännän juhannuksen kunniaksi tarjoilemaa appelsiinisihijuomaansa, se kuvitteli olevansa meren rannalla. Se oli kuullut västäräkkien visertävän paljon järveä laajemmasta vedestä, joka pitäisi ylittää talvehtimispaikalle päästäkseen. ”Vesi on niin suuri, että vastaranta näkyisi vasta tuntikausien lentämisen jälkeen.” Fantasia halusi nähdä tuon rannattoman ihmeen. Se tiesi sen olevan mahdotonta, sillä merenrantaan päästäkseen se tarvitsisi siivet. Ottaisikohan Keijo-kurki pienen possun reppuselkään? ”Ei onnistu”, sanoi Keijo-kurki. Possu on sillekin liian painava. Sen on tyytyminen kotilättinsä oloihin.

Viides possu, Tekijä, oli koko ajan puuhastelemassa jotakin. Muut possut ihmettelivät sen tarmokkuutta ja alituista hääräämistä. Se ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Toiset arvelivat sen saaneen auringonpistoksen. Kun Tekijä kuuli pikkulintujen tarinat järvestä, se innostui. Se löysi merkityksen jatkuvalle puuhakkuudelleen: Lähtekäämme yhdessä järvelle!

Tekijä ymmärsi, että yhdessä possut onnistuisivat. Se pyysi Fantasiaa pohtimaan, jotta olisiko järvi sittenkin riittävän laaja, jotta se kelpaisi koettavaksi? Unelmalle se perusteli, että unelmat eivät toteudu itsestään, vaan tarvitaan myös tekoja. Tavoitteen kanssa se pohti, mitkä sen suunnitelmista olivat toteuttamiskelpoisia. Toivetta se kannusti, jotta eikö olisi mukavaa, jos toive toteutuisi? Yhdessä tekemällä järvelle meno ei olisi työlästä eikä pelottavaa.

Yhdessä possut päättivät, että järvelle mennään ennen västäräkkien lähtöä. Ne suunnittelivat retkensä niin hyvin kuin pienet possut osasivat. Västäräkit seurasivat pyrstöt innostuksesta keikkuen possujen touhuja ja lupasivat auttaa suunnistamisessa. Keijo-Kurki kavereineen lupasi pitää Peetu-pöllön ja Kaija-Kotkan loitolla, jotta retki olisi turvallinen.

Kun possut olivat palanneet järvimatkaltaan, ne totesivat oppineensa paljon. Ne olivat uineet ja polskutelleet onnellisina järven viileässä syleilyssä. Myös kotiinpaluu tuntui hyvältä. Hyvän suunnitelmansa ansiosta matka oli kaikin puolin onnistunut eikä isäntäväkikään ollut tietoinen taitavan pakoreitin olemassaolosta. Ne ehtivät juuri parahiksi ruoka-aikaan kotilättiinsä. Kylläpä ateria maittoi!

Possut kehuivat toisiaan, kuinka matka ei olisi toteutunut ilman unelmointia, tavoitteiden asettamista ja niiden toteuttamista. Toivoa he kiittivät siitä, että matkan ottaessa voimille se jaksoi kertoa järven ihanasta sylistä ja näin valoi toivoa matkan onnistumiseen. Fantasialle kaikki tunnustivat yhteen ääneen, että välillä jokainen possu vaipuu omiin fantasioihinsa, joiden ei ole tarkoituskaan toteutua. Ne olivat kuitenkin virkistäneet mieltä ja tuoneet uutta puhtia myös matkan aikana. Jokaista tarvittiin, yhdessä tuli hyvä.

Sen pituinen se. Mikä possu sinä olet?